Walk on beach on my barefoot

Nautin tänään Helsingin upeista maisemista. Ajattelin kun lähdin kotoa, että saan vaikka kuinka paljon kivoja kuvia matkaltani. Mutta kun pääsin makoilemaan Humallahdenpuiston kalliolle, pysyi kamerani sen jälkeen visusti laukussa. Hetki auringonottoa kallioilla, sen jälkeen kävelin merenrantaa pitkin Hietaniemen rannalle. Miten mukavaa on kävellä paljain jaloin hiekkarannalla, kahlata merivedessä ja nauttia kesästä..

Kylmässä merivedessä kahlaamisen jälkeen halusin kaupungin sykkeeseen, suunnittelin jo lähteväni Ullanlinnaan kävelemään, mutta ajauduinkin Töölönlahdelle jäätelölle. Puistossa kävellessäni huomasin, että joka toisella oli puhelin kädessä ja mitä he pelasivatkaan? Pokemon Go:ta, pienet pojat huutelivat mitä hienoja pokemoneja he olivat löytäneet ja minä vain mietin että onneksi en ole yksi heistä. Pari tuntia myöhemmin en voinut olla enää vastustamatta kiusausta ja nyt minäkin olen lähtenyt puhelin kourassa "lenkille" etsimään uusia pokemoneja. Voi ei!

I was enjoying today fabulous views of Helsinki. When I left home, I was so sure, that end of my day my camera would be full of great pictures, but soon as I get on Humallahti park, my camera had stayed in bag. I spend a about just half an hour on solid rock getting tanned and after that I walked by the ocean to Hietalahti beach. How lovely it is to walk on beach on my barefoot, to feel sand between my toes, slosh at the ocean and enjoy of this lovely summer day. 

After I had my slosh in the cold ocean, I wanted to feel the city beat. I was planning to go wondering around Ullanlinna, but I ended up at Töölönlahti having an ice cream. While I was walking around the park, I noticed that every other person had a phone on the hand and guess what they were playing? Pokemon go, kids were screaming on their Pokemon founds and I was there thinking; glad I am not one of them. But only few hours later I gave up and now I'm one of these people, I just took a walk with my phone and catch up few Pokemons. Ou no!