Kun suurin murhe on vaahtokarkkien sulaminen kaakaoon

Lunta on satanut muutaman päivän aivan vaakatasossa, aina kun pääsee sisälle, näyttää aivan lumiukolta. Pariin otteeseen on hiutaloinut lunta aivan hiljakseen ja kaikki näyttää niin taianomaiselta. Hyvin on kyllä lumipeite peittänyt Helsingin ja kaikki näyttää ihanalta, valoisammalta ja jouluiselta. Vielä kun saataisiin jouluvalot kaupungille valaisemaan, olisi ihana ostaa Starbucksista kahvi, punaisella mukilla ja lähteä fiilistelemään lumiseen kaupunkiin.

It has snow horizontal last couple days and every time you go outside, you will look like a snowman, when you are arriving back in. When the snow falls slowly, and quietly it is so magical. Helsinki is covered in snow and everything looks so much brighter, prettier and much like Christmas. I wish that the city would be wearing Christmas lights, but not yet, I think we have to wait for a while for that, but I can't wait to pick up a red cup from Starbucks and go wonder in winter wonderland. 
On tässä säässä omat haasteensakin; kunnon viima pistää heti tärisyttämään, vaikka olisi paksu untuvatakki yllä ja, kun tuuli ei ota valtaa, pärjää myös vielä villakangastakissa. Mutta parasta on, jos ei ole kiire mihinkään, ja saa olla vain kotosalla; kietoutua vilttiin ja katsella kuinka lumi leijailee pihalla, tai tuiskuttaa niin että kuusista lähtee neulaset. Sohvalla vilttivuoren alla, tarvitsee vain murehtia sulavatko vaahtokarkin palaset liian nopeasti kuumaan kaakaoon.

There are a bad sides too of this kind of weather; I am freezing every time I get indoors from outside, and it doesn't matter, how much I am wearing. The wind is horrible; it goes straight throw my bones. I do miss those days, when you can stay whole day inside, watch it snow from your couch, wrapped in a planked. And all you have to worry is how fast your marshmallows are melting in to your hot chocolate. 

Ei kommentteja