Vankina sängyssä maanantai aamuna

Heräsin aamulla herätyskelloni soidessa kahdeksalta. Olin suunnitellut lähteväni ottamaan pihalle asukuvia ennen töihin lähtöä. Kellon soidessa olin aivan liian väsynyt, en edes tajunnut mikä ääni oli kyseessä, kun herätyskello pärähti soimaan. Ikkunoista kajasti harmaus, enkä halunnut lähteä mihinkään lämpimän peiton alta.

Puolitoista tuntia myöhemmin sain itseni kaavittua ylös sängynpohjalta, mutta enää en kerennyt kuvaamaan mitään. Aurinkokin paistoi hieman pilvien välistä ja yritti houkuttella pihalle. Tässä vaiheessa harmitti, olisi sittenkin pitänyt nousta saman tien ylös, sillä pihalla olisi saanut ihanan aurinkoisia kuvia. Jospa joku toinen aamu jaksaisi nousta paremmin ylös.

// I woke up 8 am to my wake up call. I was planning to take some outfit shots outdoors, before heading to work. When the alarm rang, I was way too tired. At first I even didn’t realize what was the voice what I was hearing. Grey weather didn’t raise my mood and after one and half hours I did manage to get up. Sun was starting to light up throw the clouds, but at this hour, I didn’t have time to take pictures anymore. I felt bad, that I missed this beautiful chill autumn weather. Maybe some other morning it is easier to get out of the bed.

Ei kommentteja