Olen viime päivinä odottanut tulevaa kesälomaani kuin kuuta
nousevaa. Välillä on tuntunut siltä, että työt vain kaatuvat päälle, stressaan
ihan kummallisista asioista ja vielä kaiken kukkuraksi olen onnistunut telomaan
käteni, joka on hankaloittanut hieman myös sitä työntekoa. Hassuinta tässä on
se, etten muista teloneeni mitään (mitä nyt törmäilen aina oven kulmiin ja olen
siksi aina mustelmilla). Asiaanhan tietysti kuului viime viikolla oireiden
googlettaminen. Ja tietenkin stressaan nyt sitä, että googlen mukaan minulla
voisi olla reuma. Todennäköisintä kuitenkin on, että olen vain huomaamattani
venäyttänyt sormeni.
Viikon sisään on kuulunut myös pari työtapaamista, toinen meni todella hyvin, mutta toinen saa vieläkin vatsani välillä sekaisin pelkästä ajatuksesta. Itse tilanne meni todella hyvin, mutta sitten kun sitä lähti puimaan jälkikäteen, en tiedä enää mitä ajatella. Tiedättekö sen tunteen? Esimerkiksi työpäivä menee tavallisesti, sinulla käy yksi mieleenpainuva asiakas. Hän on mukava, ei järjestä kohtausta tai mitään muutakaan negatiivistä. Mutta työpäivän jälkeen, kun ajattelet edellistä hetkeä. Et tiedäkään oliko se enää niin mukava. Sanoiko hän sittenkin sen viimeisen lauseen sarkastisesti? Vai oliko se heitto jota luulin vitsiksi ihan täyttä totta? Mitähän tarkoitti sillä viimeisellä kommentilla? En tiedä onko siellä muita ylianalysoijia, mutta välillä oikein ärsyttää palata vanhoihin muistoihin.
Olen niin valmiina lähtemään lomalle. Heittämään ajatukset
narikkaan, päästä rauhoittumaan ja rentoutumaan. Viime aikoina on tuntunut,
että voisin ihan mieluusti romahtaa lattialle ja purskahtaa itkuun, ilman
mitään sen kummempaa syytä. Aivot vetävät ylikierroksilla jo öiden lisäksi myös
päivällä. Onneksi oma lomani alkaa silloin, kun muut rupeavat palaaman takaisin
töihin ja koulunpenkille. Pidän siitä, että saan nauttia loppukesästä täysin
rinnoin, viileämmistä ilmoista ja tunnelmallisista ja hämärtyvistä illoista.
Loppu kesä ja syksy ovat ehdottomasti suosikki aikaani heti joulun jälkeen. On
ihanaa saada useamman viikonloma, eikä suunnitelmissakaan ole juuri mitään.
Mökillä tietysti tulee käytyä sekä rentoutumassa Naantali
Spassa, missä en olekaan ennen käynyt. Viime kerran, kun olen kylpylässä käynyt,
olen ollut ala-asteella. Joten en tiedä oikeasti mitä odottaa. En usko, että
tässä iässä on suotavaa juoksennella päätä pahkaa vesiliukumäkiin. Mutta en
kyllä voi kieltää sitä ettenkö haluaisi oikeasti mennä sinne verestämään muistoja.
T-paita Marc O'Polo / Hame Jeane Blush / Kengät Duffy
Ei kommentteja