Syksy vyöryää nopeasti ohitse. Harmaus valtaa kaupungin jopa vaatekaappi näyttää harmaalta. Aurinkoa tuskin työpäivän lomassa näkee, pimeä aika saa mielenkin jo näyttämään synkältä. Nyt jos koskaan pitää nauttia pienistä arjen asioista.
Jaksaminen on ollut pitkien työpäivien jälkeen aika
kortilla. Joten on hyvä kuunnella itseään ja tehdä sitä mikä tuntuu siinä
hetkessä hyvältä. Olen onnistunut kyllä kasvattamaan todo listaa ihan huolella,
sillä instagramin päivittäminen tai työartikkelin lukeminen kuulostaa vain niin
ahdistavalta. Tässä on kyllä huonokin puoli, sillä kun todo lista kasvaa sen
lukeminen myös alkaa ahdistaa. Tulee helposti mieleen ajatus, että ei tässä
kerkiä näitä asioita tekemään, joten teen mieluummin jotain muuta. Joka yleensä
on ollut aivan turhanpäiväistä. Jotain selvästi mättää minun systeemissä, mutta
en silti halua kohdata ongelmaa. Miksi ongelmat onkin niin helppoa vain
lakaista maton alle?
Alle listasin pienet arkiset asiat jotka ovat saaneet minut hymyilemään.
Sateen ropina ikkunalautaan osuessa kuulostaa ihanan
rauhoittavalta illalla.
Ensimmäisten joulumainoksien bongaaminen saa mielen jouluun.
Lauleskelinkin jo viime viikonloppuna joululauluja samalla kun siivoilin.
Löysin puun missä on vielä lehtiä, loistavaa. Kaikki ei
näytä niin karulta ja pelottavalta.
Tanssitunti pitkän päivän jälkeen. Lähteminen treenipaikalle
oli super vaikeaa, mutta onneksi tuli lähdettyä.
Vanhojen sarjojen katsominen uudelleen aamukahvin kanssa
viltin alla.
Istut sohvalla tehden ristikkoa ja koira nukahtaa syliisi.
Kävelylenkit hämärässä. Katuvaloissa on sitä jotain
tunnelmaa. Metsälenkit taas ovat kuin kauhuelokuvasta.
Joulukuvien etsiminen Pinterestistä. Voisinpa jo koristella
kotini jouluiseksi.
Kahvilasta haettu kahvi.
Ei kommentteja