<center>So there I stood, wondering...</center>

Sateinen viikonloppu. Vettä on satanut viime päivät aivan kaatamalla ja tietenkin juuri silloin, kun olen päässyt töistä kotiin ja olen unohtanut sateenvarjoni eteisen pöydälle... Eräänä päivänä myös onnistuin astumaan lätäkköön keskellä aukeaa toria. Totta kai näin että vesi kiilui pinnalla, mutta ei minulle tullut mieleenkään että vettä olisi ollut nilkkoihin asti. Siinähän sitä sitten tuli seisottua kaatosateessa keskellä lammikkoa, miettien että mihin suuntaan tästä lähden; taaksepäin että kiertäisin lätäkön vai kahlaanko loppumatkan. Mikähän järki oli valita se jälkimmäinen vaihtoehto? Litimärissä kengissä sitten kahlasin hyytävässä vedessä vielä vähän lisää. Kotiin päästyäni näytin siltä että olisin tipahtanut mereen. Enkä oppinut kahtena seuraavana päivänä valitsemaan valkoisten kenkien sijasta kumisaappaita, joskus tämä tyttö ei vaan opi...

Rainy weekend; last few days it have been pouring down and of course on right that moment I have been walking home from work and left my umbrella at home.. One day I even step on this huge puddle right middle of the plaza. And yes, I did saw that water lying on the ground, but I hadn't no idea that that puddle would been that deep, that the water was up to my ankles. So there I stood, wondering would I go back and go around the puddle or go right through it. And yes I chose the second option; I walked little more on that freezing water with my wet shoes. When I finally get home I was soaking wet, it looked like I had dropped in to a sea. Even the next day I hadn't learnt anything, I chose my white shoes over my wellies, sometimes this girl just doesn't learn...